Lapin pohjoiset kylät syntyivät osin lupauksista. Ruotsin kuninkaan 1600-luvulla antamat verohelpotukset houkuttelivat suomalaisia perheitä koettamaan onneaan tundran ja tunturien kainalossa. Moni lähti, osa löysi uuden kodin, mutta elämä ei ollut helppoa. Maa oli karua, talvet pitkiä, ja kylvöt epävarmoja. Jokainen leiviskä leipää, jokainen kuivattu kala ja jokainen karjanpoikanen olivat elämän ja kuoleman kysymys.

Kun 1800-luvun suuret nälkävuodet koettelivat Suomea, Lapissa tilanne kävi äärimmäiseksi. Ruoka loppui, eikä kruunun lupauksilla ollut enää merkitystä. Monet perheet joutuivat mahdottoman eteen: miten pelastaa lapset, kun ei ole leipää annettavaksi?

Silloin apuun astuivat naapurit, eivät niinkään valtakunnan rajat. Saamelaiset, joiden elämäntapa nojasi poronhoidon, kalastuksen ja liikkuvuuden varaan, olivat vuosisatojen ajan kulkeneet Norjan rannikon ja sisämaan välillä. He tunsivat polut ja yhteydet. Näinä kohtalon vuosina he auttoivat myös suomalaisia uudisasukkaita. Lapset saatettiin pororeessä tai jalan merenrantaan, Norjan puolelle, missä kalasta ei ollut puutetta ja missä rikkaammat kalastajaperheet saattoivat ottaa heidät kasvattilapsiksi.

Tämä ei ollut helppoa – ei lapsille, ei vanhemmille, ei kellekään. Mutta se oli tapa selviytyä. Ihmiset luopuivat omastaan, jotta lapsi saisi jatkaa elämää. Ja ihmiset ottivat vastaan, koska tunsivat vastuunsa toisia kohtaan. Elämän raakuus ja armottomuus kohtasi ihmisten kyvyn auttaa – ja juuri siinä on se hiljainen voima, joka on kantanut läpi sukupolvien.

Vuosisatoja myöhemmin, Oslon Gardermoenin lentokentän odotushallissa, kaksi matkustajaa juttelee sattumalta. Toinen on matkalla Ruijasta etelään, suvultaan kalastajaperheestä, jolla on suomalaisia juuria. Toinen on Rovaniemeltä, Lapin sisämaan kasvatti. Heidän puheensa kääntyvät historiaan, sukuun, esi-isiin. Ja hetken päästä he huomaavat: heidän tarinansa kietoutuvat yhteen. Sama esiesiesi-isä, sama verijuonne, joka aikanaan kulki nälänhädän ja pakkasen, pororeittien ja kalaisien vuonojen yli.

Käsittämättömän vaikeista oloista jäi jäljelle jotain kestävää – yhteys, joka ylittää sekä sukupolvet että rajat.

It was one of those days when things didn’t quite go as planned. Not badly — just not how you’d hoped.

Pooh sat on the wooden bench near the firepit, watching the kettle sway gently above the flames.

Piglet shuffled over and sat beside him.

“What are we waiting for?” Piglet asked quietly.

“We’re not really waiting,” said Pooh. “We’re just letting the water remember how to boil.”

Piglet tilted his head. “Does it forget?”

“Sometimes,” Pooh said. “Just like we do. That’s why it helps to sit a while. And maybe have a cup of something warm.”

Piglet nodded. “Is the world feeling a bit… tangled today?”

“Mm-hmm,” said Pooh. “But tea — or coffee — untangles better over a fire.”

So they sat, saying nothing more. And the kettle began to sing, in that quiet way kettles do when they’re about to do something important.

USA:n Interstate Highway System -moottoriteiden numerointijärjestelmän takana oli Federal Highway Administration (FHWA), mutta sen suunnittelu perustui 1950-luvulla tehtyihin tutkimuksiin ja käytäntöihin, joita kehitti American Association of State Highway and Transportation Officials (AASHTO).

Numerointijärjestelmän idea

• Parilliset numerot (0-loppuiset) kulkevat itä-länsi-suunnassa.

• Parittomat numerot (5-loppuiset) kulkevat pohjois-etelä-suunnassa.

Tämä järjestelmä otettiin käyttöön, jotta liikenteenohjaus ja reittien hahmottaminen olisi helpompaa. Se perustui vanhempaan U.S. Highway -järjestelmään, mutta se suunniteltiin erityisesti moottoriteille.

Numerointilogiikka

• Itä-länsi tiet numeroitiin etelästä pohjoiseen päin (esim. I-10 on etelässä, I-90 pohjoisessa).

• Pohjois-etelä tiet numeroitiin lännestä itään päin (esim. I-5 länsirannikolla, I-95 itärannikolla).

• Kolminumeroiset reitit ovat yleensä joko kehäteitä tai rinnakkaisreittejä pääväylille.

Taustalla oleva ajatus

Kun Dwight D. Eisenhower käynnisti Interstate Highway System -ohjelman 1956, sen tavoitteena oli:

1. Sotilaallinen strategia – mahdollistaa nopeat joukko- ja tarvikekuljetukset kriisitilanteessa.

2. Taloudellinen kehitys – helpottaa kaupankäyntiä ja matkustamista osavaltioiden välillä.

3. Liikenneturvallisuus – parempi ja suorempi tieverkosto vähentää onnettomuuksia.

Numerointijärjestelmä on yksi tapa tehdä monimutkaisesta tieverkostosta helposti ymmärrettävä ja käytettävä. Tämä sama logiikka on myös monissa muissa maissa, mutta USA:ssa se on erityisen systemaattinen.

In 1970, students in a fifth-grade class at Hawthorne School in Beverly Hills were assigned to write a letter to someone they admired, asking them ”What makes a good citizen?”

Joel Lipton, 10 years old at the time, wrote to Peanuts cartoonist Charles Schulz.
Joel got a reply…

Oheinen kuva tulee joka kerta kun antaa Firefox:n automaattisen päivityksen pyöriä. Ja, eiku käsin poistamaan ja käsin asentamaan uudelleen. Tiedäthän, ohjauspaneeli – lisää / poista sovellus – firefox – poista asennus. Epämiellyttäväksi tämän tekee se että firefox:ssa on sen seittämän eri lisuketta säätöineen.

Mutta miksi firefox tekee näin?

Firefox:n virhekannassa kerrotaan vastaavasta tilanteesta mutta siinä käyttäjä on ollut liikkeellä ns. rajoitettuna käyttäjänä. Itse pyörin koneessa (Windows:n termein sanottuna) tehokäyttäjänä. Muut automaattipäivitykset toimivat, jopa Applen.

Sopii toivoa että 3.5 versio firefox:sta korjaa vihdoin tilanteen.

Aina ei näköjään open-source ole se toimivin ratkaisu. Meneppäs tästä ongelmasta kyselemään open source fundamentalisteilta. Ei kiitos.

1. Luo pikakuvake työpöydälle

2. Anna pikakuvakkeen kohteeksi ”explorer.exe”

3. Pikakuvakkeen nimeksi hakuamasi, esimerkiksi ”Keskeneräiset”

4. Aukaise pikakuvakkeen ominaisuudet

5. Anna uusi kohde: %windir%\explorer.exe /e, /root, ”c:\Documents and settings\käyttäjänimi\Omat tiedostot\keskeneräiset”

6. Paina Ok

Tämän älkeen työpöydällä on kuvake joka aukaisee omissa tiedostoissa olevan keskeneräiset kansio omaan selausikkunaan siten että keskeneräiset kansio on ns. root kansio eli ylin selattava kansio.

Screencast linkki