Málaga, kevät 1932

Keväällä 1932 Pablo Picasso vetäytyi Málagan rannikkotaloonsa, etäällä Pariisin myrskyistä ja rakkauden kolhinoista. Siellä hän kohtasi erään vanhan satamatyöläisen nimeltä Esteban Zurdo – vasenkätisen miehen, joka oli jäänyt ilman kättä Espanjan–Marokon sodassa. Esteban ei koskaan oppinut kirjoittamaan oikealla, joten hän opetti vasemmalla – veti hiilellä numeroita ilmaan ja raapusti satamakiveen omia “kieliään”, joista kukaan ei saanut selvää.

Picasso seurasi häntä hiljaa, päivä toisensa jälkeen. Mies ei koskaan puhunut, mutta hänen vasen kätensä eli – heilui kuin rukoileva lintu, piirtäen näkymättömiä kuvioita tuuleen.

Eräänä iltana Picasso meni ateljeeseensa ja teki vain yhdellä värillä luonnoksen Estebanista. Ei päätä, ei vartaloa – vain liike, katse ja geometria. Syntyi tämä maalaus:

“El Hombre Zurdo” – Vasemman käden mies.

Tulkinta teoksesta:

Kaksi silmää samassa kulmassa: Näkeekö vasenkätinen maailman kahdesti, vai väärinpäin? Geometrinen käsivarsi: Vasemman käden liike ei ole sattumaa – se on kieli, jota oikeakätinen maailma ei ymmärrä. Numerot ja ohjelmointimerkit: Esteban ei koskaan oppinut lukemaan, mutta Picasso näki hänen liikkeessään tulevaisuuden – aikakauden, jossa koneet kuuntelevat vasenta kättä, ei oikeaa.

Picasson kuvitteellinen sitaatti teoksesta:

“Oikea käsi rakentaa maailman, mutta vasen käsi kertoo, miksi se on rikki.”

Tämä teos jäi “hiljaisen sarjan” aloittajaksi – kokoelma, jota Picasso ei koskaan viimeistellyt, mutta jonka hän uskoi syntyvän “tulevien vasenkätisten” toimesta.