USA:n Interstate Highway System -moottoriteiden numerointijärjestelmän takana oli Federal Highway Administration (FHWA), mutta sen suunnittelu perustui 1950-luvulla tehtyihin tutkimuksiin ja käytäntöihin, joita kehitti American Association of State Highway and Transportation Officials (AASHTO).

Numerointijärjestelmän idea

• Parilliset numerot (0-loppuiset) kulkevat itä-länsi-suunnassa.

• Parittomat numerot (5-loppuiset) kulkevat pohjois-etelä-suunnassa.

Tämä järjestelmä otettiin käyttöön, jotta liikenteenohjaus ja reittien hahmottaminen olisi helpompaa. Se perustui vanhempaan U.S. Highway -järjestelmään, mutta se suunniteltiin erityisesti moottoriteille.

Numerointilogiikka

• Itä-länsi tiet numeroitiin etelästä pohjoiseen päin (esim. I-10 on etelässä, I-90 pohjoisessa).

• Pohjois-etelä tiet numeroitiin lännestä itään päin (esim. I-5 länsirannikolla, I-95 itärannikolla).

• Kolminumeroiset reitit ovat yleensä joko kehäteitä tai rinnakkaisreittejä pääväylille.

Taustalla oleva ajatus

Kun Dwight D. Eisenhower käynnisti Interstate Highway System -ohjelman 1956, sen tavoitteena oli:

1. Sotilaallinen strategia – mahdollistaa nopeat joukko- ja tarvikekuljetukset kriisitilanteessa.

2. Taloudellinen kehitys – helpottaa kaupankäyntiä ja matkustamista osavaltioiden välillä.

3. Liikenneturvallisuus – parempi ja suorempi tieverkosto vähentää onnettomuuksia.

Numerointijärjestelmä on yksi tapa tehdä monimutkaisesta tieverkostosta helposti ymmärrettävä ja käytettävä. Tämä sama logiikka on myös monissa muissa maissa, mutta USA:ssa se on erityisen systemaattinen.