Wirecard oli saksalainen maksupalveluyritys, joka nousi 2000-luvulla fintech-alan tähdeksi mutta romahti vuonna 2020 yhtenä Saksan historian suurimmista talousskandaaleista. Tarina sisältää vuosia kestäneen kirjanpitorikollisuuden, valetuloja, kadonneita miljardeja ja jopa vakoiluepäilyjä. Kerron sen kronologisesti ja selkeästi.

Alku: Perustaminen ja nopea nousu (1999–2010-luvun alku)

• Wirecard perustettiin vuonna 1999 Münchenin lähellä Saksassa. Aluksi se käsitteli maksuja korkean riskin aloilla, kuten uhkapeleissä ja pornografiassa, koska perinteiset pankit välttelivät näitä.
• Vuonna 2002 itävaltalainen Markus Braun tuli toimitusjohtajaksi. Hän muutti yritystä kohti “puhtaampaa” fintech-kuvaa ja laajensi toimintaa Aasiaan.
• Yritys listautui pörssiin 2005, ja kasvu oli räjähdysmäistä: liikevaihto nousi kymmeniin miljooniin, ja Wirecard osti pankkilisenssin 2006. Se liittyi Saksan arvostettuun DAX-30-indeksiin 2018, syrjäyttäen Commerzbankin. Osakekurssi nousi yli 190 euroon, ja yrityksen arvo oli parhaimmillaan yli 24 miljardia euroa.
• Wirecard esiteltiin Saksan “digitaalisena menestystarinana” – Euroopan vastauksena PayPalille. Poliitikot, kuten liittokansleri Angela Merkel, lobbasivat sen puolesta ulkomailla (esim. Kiinassa 2019).

Ensimmäiset epäilyt ja varoitukset (2008–2018)

• Jo varhain tuli syytöksiä kirjanpitoepäselvyyksistä ja rahanpesusta. Esimerkiksi 2010 Yhdysvallat syytti Wirecardia uhkapelirahojen pesusta.
• Vuodesta 2015 lähtien Financial Times (FT) -lehden toimittajat, kuten Dan McCrum, alkoivat tutkia yritystä. He löysivät epäilyttäviä toimia Aasiassa: valetuloja “kolmannen osapuolen kumppaneilta” (third-party acquirers) Singaporessa, Dubaissa ja Filippiineillä. Nämä kumppanit olivat usein olemattomia tai toimivat hylätyissä rakennuksissa.
• Wirecard kiisti kaiken ja syytti “short myyjiä” (osaketta lyhyeksi myyviä sijoittajia) markkinamanipulaatiosta. Se palkkasi yksityisetsiviä häiritsemään toimittajia ja haastoi FT:n oikeuteen.
• Saksan finanssivalvoja BaFin ei tutkinut Wirecardia kunnolla – päinvastoin, se kielsi tilapäisesti short-myynnin 2019 ja ilmoitti tutkivansa FT:n toimittajia markkinahäirinnästä. Tilintarkastaja Ernst & Young (EY) hyväksyi tilinpäätökset vuosikausia ilman suuria huomautuksia.

Skandaalin kärjistyminen (2019–2020)

• Tammikuussa 2019 FT julkaisi sarjan artikkeleita valetakautuneista sopimuksista ja epäilyttävistä transaktioista Aasiassa. Wirecardin osake laski, mutta yritys selvisi KPMG:n erikoisraportilla, joka ei täysin kumonnut epäilyjä.
• Huhti-kesäkuu 2020: EY kieltäytyi hyväksymästä vuoden 2019 tilinpäätöstä, koska se ei löytänyt todisteita 1,9 miljardin euron käteisvaroista, jotka olivat supposedly trustee-tileillä Filippiineillä. Nämä varat olivat neljännes koko taseesta.
  18. kesäkuuta 2020: Wirecard myönsi, että rahat “todennäköisesti eivät olemassa”. Filippiiniläiset pankit vahvistivat, etteivät ne olleet Wirecardin asiakkaita.
  19. kesäkuuta: Toimitusjohtaja Markus Braun erosi.
  22. kesäkuuta: Braun pidätettiin petossyytöksin. Operatiivinen johtaja Jan Marsalek (Braunin oikea käsi) erotettiin ja pakeni – hänestä tuli kansainvälinen pakolainen (epäillään olevansa Venäjällä, mahdollisia yhteyksiä tiedustelupalveluihin).
  25. kesäkuuta 2020: Wirecard hakeutui konkurssiin. Velkaa oli noin 3,5 miljardia euroa, ja osake romahti lähes nollaan. Sijoittajat menettivät yli 20 miljardia euroa.

Mitä huijauksessa oikein tapahtui?

• Wirecard sepitti vuosia valetuloja Aasian “kumppaneiden” kautta. Noin puolet yrityksen liikevaihdosta ja lähes kaikki voitto oli fiktiota vuosina 2015–2018.
• 1,9 miljardia euroa oli täysin keksittyä – rahat eivät koskaan olleet olemassa. Yritys käytti kierrossa olevia transaktioita (round-tripping) ja väärennettyjä papereita peittääkseen aukot.
• Jan Marsalekia pidetään monien mukaan pääarkkitehtina; hän hoiti Aasian-toimintoja ja epäillään kavaltaneen rahaa. Markus Braun väittää olevansa uhri ja syyttää Marsalekia.

Seuraukset ja oikeudenkäynnit

• Skandaali johti Saksan finanssivalvonnan (BaFin) uudistuksiin, EY:n kritiikkiin ja parlamentaariseen tutkintaan. Se paljasti valvonnan epäonnistumisen ja Saksan halun “kansallisesta digimestarista”.
• Oikeudenkäynti alkoi Münchenissä 2022: Markus Braun ja kaksi muuta johtajaa syytettynä petoksesta, markkinamanipulaatiosta ym. (jopa 15 vuoden vankeutta). Braun kiistää syytteet. Marsalek on pakosalla (Europolin etsityimpien listalla).
• Vuonna 2025 oikeudenkäynti jatkuu edelleen, ja uusia paljastuksia tulee (esim. yhteyksiä uhkapelimiljonääreihin).

Wirecardin romahdus oli Saksan suurin sodanjälkeinen talousrikos, verrattavissa Enroniin. Se muistuttaa, miten valvonta, media ja sijoittajien ahneus voivat epäonnistua yhdessä. FT:n toimittajat olivat lopulta ne, jotka kaivoivat totuuden esiin vuosien väännön jälkeen.