Vuonna 1494 fransiskaanimunkki Luca Pacioli kuvasi venetsialaisten kauppiaiden kirjanpitotavan.
Se oli hämmästyttävän systemaattinen: jokainen tapahtuma kulki kolmen kirjan läpi.

1. Memoriale – muistiinpano tapahtumasta
2. Giornale – päiväkirja
3. Quaderno – pääkirja

Lopuksi tehtiin bilancio, tilien tasapainotus.
Katsotaan miten tämä toimii yhdellä kaupalla.

Kauppatapahtuma Venetsiassa

Kuvitellaan venetsialainen kangaskauppias vuonna 1502.
Hän myy kankaita Antonio Grimaldille.

• Hinta: 3 ducatoa
• Antonio maksaa myöhemmin
• Kauppa tapahtuu auringonlaskun jälkeen

Koska Venetsiassa päivä alkoi auringonlaskusta (more veneto), kirjanpito merkitsee tapahtuman seuraavalle päivälle.

Vaihe 1 – Päiväkirja (Giornale)

Päiväkirjaan kirjoitetaan tapahtuma selityksen kanssa.
Se näyttää suunnilleen tältä.

16. toukokuuta

Antonio Grimaldi deve dare ducati 3
Mercanzia deve avere ducati 3

Myyty kankaita Antonio Grimaldille velaksi.

Tämä tarkoittaa:

• Antonio on velkaa 3 ducatoa
• myyntiä on syntynyt 3 ducatoa

Yksi tapahtuma ? kaksi kirjausta.
Tämä on kaksoiskirjanpidon ydin.

Vaihe 2 – Pääkirja (Quaderno)

Seuraavaksi tapahtuma siirretään pääkirjaan.
Täällä jokaisella tilillä on oma sivunsa.

Antonio Grimaldi (Debitori)

Antonio on nyt velkaa 3 ducatoa.

Mercanzia (Myynti)

Myyntiä on syntynyt 3 ducatoa.

Toinen tapahtuma – maksu

Oletetaan että Antonio maksaa velkansa myöhemmin.

20. toukokuuta

Antonio maksaa 3 ducatoa käteisenä.

Päiväkirja

Cassa deve dare ducati 3
Antonio Grimaldi deve avere ducati 3

Antonio Grimaldi maksoi velkansa.

Pääkirja päivittyy

Antonio Grimaldi

Saldo = 0.

Antonio ei ole enää velkaa.

Cassa (kassa)

Kassaan tuli 3 ducatoa.

Tilikauden lopussa – Bilancio

Vuoden lopussa kaikki tilit lasketaan yhteen.

Meillä on kolme tiliä:

• Myynti (Mercanzia)
• Kassa
• Antonio Grimaldi

Tilien saldot

Antonio Grimaldi
saldo = 0

Cassa
saldo = 3 ducatoa

Mercanzia
saldo = 3 ducatoa

Tilinpäätös

Venetsialainen kauppias kokoaisi nämä bilancioon.

Debet = Kredit.

Kirjat täsmäävät.
Pacioli kirjoittaa, että jos kirjanpito täsmää, kauppias voi olla varma että kirjat ovat kunnossa.

Miksi tämä toimii edelleen

Kun tätä katsoo modernista näkökulmasta, järjestelmä on hämmästyttävän looginen:

1. jokainen tapahtuma kirjataan ensin päiväkirjaan
2. sieltä se siirretään tileille pääkirjaan
3. lopuksi tarkistetaan että debet ja kredit ovat tasapainossa

Tämä sama logiikka on edelleen käytössä.
Ainoa asia joka on muuttunut on väline.
1500-luvulla se tehtiin hanhensulalla pergamentille.
Nykyään se tehdään tietokannassa.
Mutta itse järjestelmä on täsmälleen sama.

Internet on täynnä käteviä työkaluja. Yksi kertoo, paljonko sataa huomenna, toinen laskee reitin lähimpään kebabkioskille, ja sitten on tämä – palvelu, johon voit liittää yksityisen avaimesi tarkistaaksesi, onko joku muu jo käyttänyt sitä. Kätevää, eikö?

Kuvittele tilanne: olet juuri generoinut uuden, salaisen ja turvallisen SSH-avaimen. Se on kuin digitaalinen pankkiholvin avain, virtuaalinen pääsylippu palvelimellesi, jossa säilytät elintärkeää dataa ja ehkä jopa sitä yhtä Excel-taulukkoa, jonka nimi on ”Talous_2025_LOPPUversio2_uusi_FINAL”.

Mutta entä jos joku muu on saanut sen käsiinsä? Mitä jos naapurisi, joka pyörittää salaperäistä kotiserveriä ja jonka Wi-Fi on nimeltään ”FBI_VAN_13”, on jo kirjautunut sisään?

Onneksi on ratkaisu: kopioi vain yksityinen avaimesi ja liitä se tähän lomakkeeseen.

Palvelu tarkistaa puolestasi, onko joku muu käyttänyt sitä. Eikä tässä vielä kaikki! Tuloksena saat ystävällisen vihreän ”Success!”-viestin, aivan kuin pankkisi ilmoittaisi, että tunnuslukusi ovat nyt yleistä tietoa kylän ilmoitustaululla.

Ja kyllä, ennen kuin joku ehtii kokeilla: tämä on tietenkin vitsi.

You unbox that shiny new laptop, fire it up, and are greeted… by a maze of pre-installed apps you never wanted. Candy Crush? McAfee trials? Mysterious manufacturer utilities? This digital clutter, often called “bloatware,” doesn’t just take up space—it bogs down your processor, drains your battery, and frankly, gets in the way of doing real work.

But what if you could remove it all with a single click? What if this daunting task wasn’t technical, complex, or scary?

Good news: it isn’t. Today, we’re using a brilliant, trusted script from the GitHub community that automates the entire process. This isn’t a hack; it’s a smart, human-centric solution to a universal problem. Let’s turn that cluttered computer into a clean, streamlined powerhouse.

The Tool for the Job: Meet the De-Bloat Script

We’ll be using a PowerShell script called RemoveBloat.ps1, created by Andrew Taylor. Think of it as a friendly, ultra-efficient digital janitor. Its job is to go through a carefully curated list of non-essential applications on Windows 10 and 11 and safely remove them. It avoids anything critical to your system’s core functions—it just focuses on the junk.

And the best part? You don’t need to be a tech wizard to use it. Just follow these three simple steps.

Your Stress-Free, Step-by-Step Guide

Step 1: Open the Gateway (Start PowerShell as an Admin)

To allow our digital janitor to do its job, we need to open the right door with the right level of access. This is called running PowerShell with “Administrator” privileges.

1. Click the Start button or the Search icon on your taskbar.
2. Type PowerShell.
3. On the right side of the search results, you’ll see an option that says Run as administrator. Click it.
4. A pop-up window will appear asking, “Do you want to allow this app to make changes to your device?”. This is a standard safety check. Click Yes.

You’ve now opened the blue PowerShell window with the power to make system changes. Don’t worry, we’re only using this power for good!

Step 2: The One-Time Safety Switch (Set the Execution Policy)

By default, Windows is protectively locked down. It blocks scripts from running to keep you safe from malware. We just need to tell it, “Hey, I’m in control, and I trust this one script for right now.”

We do this with a single command.

1. In the blue PowerShell window you just opened, copy and paste the following text:
   Set-ExecutionPolicy -ExecutionPolicy RemoteSigned -Scope Process
2. Press Enter.
3. It will ask you for confirmation. Type Y and press Enter again.

In human terms: This command is not a permanent change. It simply tells this specific PowerShell window: “For the next few minutes, it’s okay to run a script that I’m personally approving.” Once you close the window, this permission vanishes. It’s both safe and smart.

Step 3: Unleash the Cleaner (Run the Script)

Now for the magic. The script is hosted online, so we can run it directly without having to download and save a file.

1. In that same Administrator PowerShell window, copy and paste this long command:
   { iwr -useb https://github.com/andrew-s-taylor/public/raw/main/De-Bloat/RemoveBloat.ps1 } | iex
2. Press Enter.

Sit back and watch! You’ll see text scrolling as the script works its way through your list of applications, neatly and quietly removing the clutter. When it’s done, it will likely prompt you to restart your computer. Go ahead and do so to finalize all the changes.

Welcome to a Cleaner Machine

After your computer restarts, take a moment to appreciate it. Open your Start Menu. See? Clean. Notice how it might feel a bit snappier, a bit more responsive. This is your computer, finally free to run as it was meant to.

This process demonstrates a powerful idea: that solving technical problems doesn’t have to be technical. It’s about using smart, community-vetted tools to improve our daily interaction with technology effortlessly.

So, go enjoy your de-bloated PC. You’ve earned it.

Disclaimer: This script is designed to be safe, but it’s always a good practice to ensure you have backups of important data before making system-level changes. The script targets common bloatware; always review what it removes to ensure it aligns with your needs.

Kesäisin Villa Mairean puutarhassa voi nähdä jotain, joka tuntuu yhtä aikaa tutulta ja oudolta. Siellä, metsän keskellä, virtaa kuin sattumalta kaareutuva sininen muoto – uima-allas, jonka reunat eivät tottele kulmia. Ei ole vaikea kuvitella, miltä tämä allas on näyttänyt vuonna 1939, kun Alvar Aalto suunnitteli sen yhdessä Maire Gullichsenin kanssa. Altaassa on jotain vapaata, jotain epäsäännöllistä ja orgaanista. Jotain, joka ei ole syntynyt pelkästään funktionaalisuudesta vaan myös leikistä, luonnosta ja luovuudesta.

Tämä vapaamuotoisuus ei jäänyt metsän suojaan. Villa Maireassa vieraili sodan jälkeisinä vuosina useita kansainvälisiä arkkitehteja ja muotoilijoita – heidän joukossaan myös amerikkalainen Thomas Church, maisema-arkkitehti, jonka katse kohdistui puutarhojen ja yksityisten ulkotilojen mahdollisuuksiin erityisesti Kaliforniassa.

Church vei mukanaan Aallon idean uima-altaasta, joka ei ollut enää laatikko maan sisällä vaan maisemallinen ele. Vuonna 1948 valmistui Donnell Garden Sonoma Countyyn, Kaliforniaan. Siellä, keskellä muuta modernistista pihasuunnittelua, kiemurteli nyt munuaisenmuotoinen uima-allas – ensimmäinen laatuaan Yhdysvalloissa. Altaan muoto ei ollut sattumaa. Se oli viesti: ulkotila voi olla orgaaninen, liikkeessä, kuin maasto itse. Tämä uusi allasmuoto levisi nopeasti koko osavaltioon, ja siitä tuli yksi Kalifornian arkkitehtuurin symboleista.

Sitten tuli kuivuus. 1970-luvun puolivälissä Kalifornia kärsi vakavasta vesipulasta, ja tuhannet yksityiset uima-altaat tyhjennettiin. Betonipohjat halkeilivat auringossa, mutta jotkut näkivät niissä toisenlaisen mahdollisuuden. Dogtownin skeittarit, Z-Boys etunenässä, hiipivät tyhjille tonteille ja laskivat itsensä kaareviin altaisiin kuin aallon sisään. He kehittivät tyylin, jossa liike ei enää rajoittunut maahan. Skeittaus muuttui kolmiulotteiseksi.

Syntyi uusi kieli: vert skating. Rampit, poolit, grindit – kaikki sai alkunsa näistä altaista, joiden muoto oli saanut alkunsa Alvar Aallon luonnoksista Noormarkussa.

Se, että suomalainen arkkitehti, joka tunnetaan parhaiten humanistisesta modernismistaan ja puusta veistetyistä yksityiskohdistaan, vaikuttaisi Kalifornian skeittikulttuurin syntyyn, kuulostaa ehkä uskomattomalta. Mutta historia kulkee harvoin suoraa linjaa. Se mutkittelee, kiertää, ottaa u-käännöksiä ja löytää uuden suunnan.

Altaan reunaa pitkin.

Tarina Albert Einsteinista, koululuokasta ja 9:n kertotaulun virheestä (9 × 10 = 91) on todennäköisesti anekdootti, eikä historiallisesti todennettu tapaus. Tarina kuitenkin leviää laajalti opetuksellisena esimerkkinä.

Tarina menee näin:

Einstein kirjoitti taululle 9:n kertotaulun:

9 × 1 = 9
9 × 2 = 18
9 × 3 = 27
9 × 4 = 36
9 × 5 = 45
9 × 6 = 54
9 × 7 = 63
9 × 8 = 72
9 × 9 = 81
9 × 10 = 91 ? (virhe, oikea vastaus: 90)

Kun Einstein kirjoitti tämän, oppilaat tai kollegat naureskelivat ja pilkkasivat häntä virheestä. Hän vastasi suunnilleen näin:

“Huomaatte heti yhden virheeni ja nauratte sille, mutta ette ylistäneet minua yhdeksästä oikeasta vastauksesta. Tämä on elämässä yleistä – ihmiset arvostelevat yhtä pientä virhettä, mutta harvoin arvostavat onnistumisia.”

Onko tämä totta?

Ei ole mitään historiallista näyttöä siitä, että Einstein olisi oikeasti tehnyt näin tai sanonut kyseiset sanat. Se on todennäköisesti opettavainen tarina, jonka joku on keksinyt myöhemmin, mutta se ei tarkoita, ettei siinä olisi viisautta.

Miksi tarina on suosittu?

Tarinassa on kaksi tärkeää opetusta:

1. Virheisiin kiinnitetään huomiota enemmän kuin onnistumisiin.

• Tämä pätee niin koulumaailmassa kuin työelämässä.

2. On tärkeää keskittyä myös hyviin asioihin, eikä vain virheiden etsimiseen.

• Myös ihmiset, jotka tekevät suuria asioita, tekevät virheitä.

Vaikka Einstein ei ehkä oikeasti tehnyt tätä, tarina muistuttaa siitä, miten tärkeää on arvostaa jatkuvaa oppimista ja virheiden merkitystä kehityksessä.

Apple Poistaa iCloudin Korkeimman Tason Salauksen Yhdistyneessä Kuningaskunnassa: Mitä Tämä Tarkoittaa Sinulle?

Apple on joutunut poistamaan Advanced Data Protection (ADP) -ominaisuuden Yhdistyneessä Kuningaskunnassa, koska maan hallitus on vaatinut yritystä tarjoamaan mahdollisuuden käyttäjien tietoihin lainvalvontatarkoituksiin. ADP tarjosi käyttäjille mahdollisuuden päästä päähän -salausta iCloud-palveluissa, kuten varmuuskopioissa, muistiinpanoissa ja kuvissa, jolloin vain käyttäjä itse pystyi käsittelemään tietojaan. Nyt uusien käyttäjien on mahdotonta ottaa ADP:ta käyttöön, ja nykyisten käyttäjien on poistettava se pystyään jatkamaan iCloud-palveluiden käyttöä.

Miksi Yhdistyneen Kuningaskunnan hallitus teki tämän?

Yhdistyneen Kuningaskunnan hallituksen päätös perustuu maan lakisäädäntöön, erityisesti vuonna 2016 voimaan tulleeseen Investigatory Powers Act (IPA) -lakiin, jota kutsutaan myös ”Snooper’s Charteriksi”. Tämä laki antaa hallitukselle mahdollisuuden vaatia teknologiayrityksiltä takaportteja digitaalisiin viestintäpalveluihin, jotta viranomaiset voivat saada tarvittaessa pääsyn käyttäjien tietoihin rikostutkinnan tai kansallisen turvallisuuden nimissä.

Hallitus perustelee päätöstään sillä, että tiukasti salatut tiedot voivat estää viranomaisia torjumasta vakavia rikoksia, kuten terrorismia ja lasten seksuaalista hyväksikäyttöä. Kritiikot kuitenkin varoittavat, että tämä avaa oven laajamittaiselle valvonnalle ja heikentää kaikkien käyttäjien yksityisyyttä.

Miten EU toimii tässä asiassa?

Euroopan unioni suhtautuu yksityisyyden suojaan eri tavoin kuin Yhdistynyt Kuningaskunta. EU:n tietosuoja-asetus (GDPR) ja ehdotettu Digital Services Act (DSA) asettavat tiukat säännöt henkilötietojen käsittelylle ja yksityisyyden suojalle. Vaikka EU:ssa käydään keskustelua digitaalisen valvonnan ja salauksen säilyttämisen tasapainosta, toistaiseksi täysi päästä päähän -salaus on sallittu, ja monet viranomaiset kannattavat sen säilyttämistä.

Euroopan komissio on kuitenkin ehdottanut sääntelyä, joka saattaisi pakottaa teknologiayritykset skannaamaan käyttäjiensä tiedostoja laittoman sisällön varalta, mikä voisi heikentää salauksen turvaa. Toistaiseksi kuitenkaan Apple ei ole poistanut ADP:ta muissa EU-maissa.

Miten voit itse suojata tietojasi?

Vaikka Apple on poistanut ADP:n Yhdistyneessä Kuningaskunnassa, voit silti ryhtyä toimiin suojellaksesi yksityisyyttäsi:

1. Käytä vaihtoehtoisia pilvipalveluita – Jos haluat varmistaa, että tietosi pysyvät salattuina, harkitse käyttäväsi muita pilvipalveluita, jotka tukevat päästä päähän -salausta, kuten Proton Drive tai Tresorit.
2. Säilytä arkaluontoiset tiedot paikallisesti – Jos tiedot eivät ole verkossa, niihin on vaikeampi päästä käsiksi. Voit käyttää käsin hallittavia salausohjelmistoja, kuten VeraCryptiä, varmistaaksesi tietojen turvan.
3. Käytä Signalia tai Threema-viestipalveluja – Nämä sovellukset tarjoavat vahvan salauksen ja suojaavat viestintääsi ilman, että viestit tallentuisivat pilveen.
4. Pidä ohjelmistot ajan tasalla – Monet tietoturvauhat hyödyntävät vanhentuneita ohjelmistoja, joten varmista, että käytät aina uusimpia versioita.
5. Ota käyttöön kaksivaiheinen todennus (2FA) – Tämä parantaa merkittävästi tiliesi turvallisuutta, vaikka salasana vaarantuisi.

Lopuksi

Apple on ilmaissut pettymyksensä tilanteeseen ja todennut, ettei se aio luoda ”takaportteja” tuotteisiinsa. Tämä kehitys on kuitenkin huolestuttava, sillä se osoittaa, kuinka hallitukset voivat pakottaa teknologiayrityksiä heikentämään yksityisyydensuojaa. Tulevaisuus näyttää, miten muut maat, kuten EU:n jäsenvaltiot, tulevat toimimaan tämän suhteen.

Onko yksityisyys uhattuna maailmanlaajuisesti? Se riippuu pitkälti meistä käyttäjinä, sekä siitä, miten valitsemme suojata tietojamme ja mille yrityksille annamme tietomme hallintaan.

https://www.stroustrup.com/JSF-AV-rules.pdf

Rule 1: